Vertaisryhmätoiminnan merkityksestä

Vertaisryhmät ovat yleistyneet Suomessakin merkittävästi 1990 –luvun laman jälkeisinä vuosina. Näinä vuosina on tapahtunut merkittäviä yhteiskunnallisia muutoksia, muun muassa julkisen sektorin ostopalvelujen lisääntyminen ja järjestösektorin roolin muutos palvelujen tuottajana. Samaan aikaan on korostettu ihmisen subjektiutta oman elämänsä asiantuntijana. Ihmisten ongelmat ovat muuttuneet entistä henkisemmiksi aineellisten puutteiden sijasta. Identiteettikysymykset ovat siten omalta osaltaan olleet lisäämässä kiinnostusta vertaistoimintaan.

Vertaisryhmät voivat olla linkkejä sekä virallisen auttamisen että läheisten tuen suuntaan.  Sillä on vahva ennalta ehkäisevä merkitys ja on muistettava, että se ei ole terapiaa. Vertaistoiminta täydentää julkisia sosiaali- ja terveyspalveluketjuja eivätkä ammattiapu ja vertaistuki ole toistensa kilpailijoita.

Vertaisryhmätoiminnalla on merkitystä myös siksi, että se on halpa tukimuoto.

”Vertais- ja tukihenkilötoiminta tuottaa ruohonjuuritasolla yhteiskuntaan hyvinvointia ja
sosiaalista pääomaa, jota viranomaistoiminta ei kykene tuottamaan. Vertaistuki ei ole tärkeää vain ongelmatilanteissa vaan se toimii myös arkipäivän elämänlaadun vahvistajana.”

”Vertaistuki laajentaa erityisosaamisen aluetta siten, että kokemuksellinen tieto ja asiantuntijuus tulevat ammatillisen asiantuntijuuden rinnalle ja joltakin osin myös haastavat sitä uudistumaan.”

Järjestöt sosiaali- ja terveyspolitiikantoimijoina
Kansalaisjärjestötoiminnan strategia